Nyt muuten menee tosi huonosti. Ihan aikuisten oikeasti. Paino vaan nousee, ollen tänään tasan kymmenen (!) kiloa enemmän kuin mitä olen keveimmilläni ollut.
Pari vuotta sitten aloittaessani tätä mun urakkaa, olin kovasti sitä mieltä, että laihduttaminen on tosi helppoa ja yksinkertaista. Joutunen tässä vaiheessa syömään sanani, sillä tämä alkuvuosi on osoittanut kaikki luuloni vääriksi. Ensin tuli pari flunssaa, jonka jälkeen (ei siitä johtuen) vanha vamma on taas herännyt eloon eikä nukkumisesta saatika sitten treenaamisesta ole tullut yhtään mitään. Herkkulakko unohtui, ja sen myötä myös kaikki muukin terveellinen syöminen. Nyt olo on sitten ihan kamala – läskit suoraan sanottuna ärsyttävät ja jopa jollain tapaa masentavat. Fiilis on ihan maassa.
En tiedä kuinka moni kertaalleen painoansa runsaasti pudottanut ja uudelleen lihonut henkilö on kokenut tarvetta pudottaa painoa nopeasti. Itse retkahdin tähän ideaan tammikuussa, ja siitä se alamäki sitten alkoikin. Mulla oli ihan hirveä tarve saada paino putoamaan vauhdilla, ja siihenhän sitten vielä lisäksi otin gfg-dieetin ”tueksi”. Joillekin leivättömyys/perunattomuus sopii, mutta ei mulle. Voisin melkein sanoa, että nyt jälkeenpäin ajateltuna, mulla taisi mennä nuppi vähän sekaisin. Ruuasta tuli ihan pakkomielle kun mulla oli koko ajan nälkä. Kun rupesin taas syömään leipää, niin sekin meni ihan överiksi – puputin sitä koko ajan kaikilla mahdollisilla päällisillä. Asia, minkä olen nyt itse kokeillut ja kokenut, on se, etteivät pikadieetit toimi. Ei ainakaan mulla.
Tammikuun loppupuolella loppui sitten treenaaminen, ja samalla yöunet. Riittämätön uni saa mut syömään hevosen lailla, ja liikkumattomuuden myötä retkahdin myös ensin irtokarkkeihin. Mikä kiva yhdistelmä, ja jolla on paino nyt nostettu muutama kilo tässä alkuvuoden aikana. Eikä tämä herkuttelu sitten niihin karkkeihin jäänyt vaan kaikkea mahdollista on tullut syötyä: keksiä, pullaa, kakkua, hamppareita, sipsejä… Ihan kaikkea. Kunnes tänä aamuna vaaka näytti lukeman 86,3kg, ja mä päätin, että nyt muuten riittää. Pomppasin meinaan lievästä ylipainosta merkittävän lihavuuden puolelle.
Kirjauduin Keventäjiin, johon liityin jo viime vuonna loppukeväästä. Olen nyt syöttänyt sinne ensi viikon suunnitellut ruuat (leipineen päivineen), ja ihan hyvältä näyttää. Ei täydelliseltä, proteiinien ja rasvojen määrää täytyy vähentää, ja hiilihydraattien lisätä. Kalorimäärät näyttävät olevan ok. Palaan omaan vanhaan tyyliini syödä terveellistä kotiruokaa, jätän turhat herkut pois, ja toivottavasti pääsen jo vähän liikkumaakin. Yritän pitää mielessäni sen, että hiljaa hyvä tulee. Täältä kuopan pohjalta on vain yksi suunta, ja se on ylöspäin – hiiop!
Pari vuotta sitten aloittaessani tätä mun urakkaa, olin kovasti sitä mieltä, että laihduttaminen on tosi helppoa ja yksinkertaista. Joutunen tässä vaiheessa syömään sanani, sillä tämä alkuvuosi on osoittanut kaikki luuloni vääriksi. Ensin tuli pari flunssaa, jonka jälkeen (ei siitä johtuen) vanha vamma on taas herännyt eloon eikä nukkumisesta saatika sitten treenaamisesta ole tullut yhtään mitään. Herkkulakko unohtui, ja sen myötä myös kaikki muukin terveellinen syöminen. Nyt olo on sitten ihan kamala – läskit suoraan sanottuna ärsyttävät ja jopa jollain tapaa masentavat. Fiilis on ihan maassa.
En tiedä kuinka moni kertaalleen painoansa runsaasti pudottanut ja uudelleen lihonut henkilö on kokenut tarvetta pudottaa painoa nopeasti. Itse retkahdin tähän ideaan tammikuussa, ja siitä se alamäki sitten alkoikin. Mulla oli ihan hirveä tarve saada paino putoamaan vauhdilla, ja siihenhän sitten vielä lisäksi otin gfg-dieetin ”tueksi”. Joillekin leivättömyys/perunattomuus sopii, mutta ei mulle. Voisin melkein sanoa, että nyt jälkeenpäin ajateltuna, mulla taisi mennä nuppi vähän sekaisin. Ruuasta tuli ihan pakkomielle kun mulla oli koko ajan nälkä. Kun rupesin taas syömään leipää, niin sekin meni ihan överiksi – puputin sitä koko ajan kaikilla mahdollisilla päällisillä. Asia, minkä olen nyt itse kokeillut ja kokenut, on se, etteivät pikadieetit toimi. Ei ainakaan mulla.
Tammikuun loppupuolella loppui sitten treenaaminen, ja samalla yöunet. Riittämätön uni saa mut syömään hevosen lailla, ja liikkumattomuuden myötä retkahdin myös ensin irtokarkkeihin. Mikä kiva yhdistelmä, ja jolla on paino nyt nostettu muutama kilo tässä alkuvuoden aikana. Eikä tämä herkuttelu sitten niihin karkkeihin jäänyt vaan kaikkea mahdollista on tullut syötyä: keksiä, pullaa, kakkua, hamppareita, sipsejä… Ihan kaikkea. Kunnes tänä aamuna vaaka näytti lukeman 86,3kg, ja mä päätin, että nyt muuten riittää. Pomppasin meinaan lievästä ylipainosta merkittävän lihavuuden puolelle.
Kirjauduin Keventäjiin, johon liityin jo viime vuonna loppukeväästä. Olen nyt syöttänyt sinne ensi viikon suunnitellut ruuat (leipineen päivineen), ja ihan hyvältä näyttää. Ei täydelliseltä, proteiinien ja rasvojen määrää täytyy vähentää, ja hiilihydraattien lisätä. Kalorimäärät näyttävät olevan ok. Palaan omaan vanhaan tyyliini syödä terveellistä kotiruokaa, jätän turhat herkut pois, ja toivottavasti pääsen jo vähän liikkumaakin. Yritän pitää mielessäni sen, että hiljaa hyvä tulee. Täältä kuopan pohjalta on vain yksi suunta, ja se on ylöspäin – hiiop!
RSS Feed
