Useammin kuin kerran tällä viikolla olen huomannut pohtivani, että mitä järkeä tässä touhussa on? Kysymyshän on täysin järjenvastainen, ja tiedän sen itsekin. Kipeänä on kuitenkin hyvin helppoa vaipua jonkin sortin itsesääliin, jolloin kaikki herkuttelu ja sohvalla löhöäminen tuntuvat olevan se ainoa oikea tapa olla. Voin tunnustaa, että tällä viikolla sohvan sijaan olen viettänyt laatuaikaa sängynpohjalla, ja herkkuja on kulunut enemmän kuin tänä keväänä yhteensä. Mutta ehkä mä juuri nyt tarvitsin tämän lepotauon, jotta jaksan taas jatkaa eteenpäin, ja opetella niitä herkuttelun rajoja ja jatkaa myös säännöllistä liikuntaa.
Eilen kun vihdoin pääsin spinningiin ja tekemään koko saliohjelmani läpi viikon tauon jälkeen, niin fiilis oli ihan katossa. Liikkuminen ja itsensä haastaminen on kivaa. Tajusin eilen ensimmäistä kertaa pyöräillessäni, ettei pyörän penkki enää tunnu niin järkyttävän kovalta kuin aloittaessani tämän lajin. Ensimmäisellä kerralla luulin kuolevani 20 minuutin pyöräilyn aikana kun en pystynyt istumaan enkä jaksanut seistäkään, mutta nyt 50 minuuttinenkin menee ilman ongelmia. Pitkät ”hölkätkin” jaksan nykyään seistä ihan kevyesti – pienet ne on ilot tässä hommassa!
Tänään tiedossa onkin sitten palstahommia, pitäisi mennä laittamaan siemeniä maahan. Saimme maan muokattua ja uudet penkit laitettua jo viime viikonloppuna, mutta aikaa siementen istutukseen on ollut hankalaa löytää. Kohta kun on jo kesäkuu, niin pitää tässä vähitellen saada tuokin homma hoidettua, jotta saadaan edes jonkinlaista satoa kesän ja syksyn aikaan.