Luulen, että tämä viimeisimmän viikon kahden kilon pudotus ei ole ihan paikkansapitävä, koska eilen tuli syötyä vähän kehnonlaisesti (ensi viikolla sitten plussaa). Vuoden alussa en kyllä uskonut, että olisin tämän verran kevyempi nyt puolen vuoden kohdalla (en ollut varma tuleeko tästä ihan aikuisten oikeasti yhtään mitään). Lisäksi olen enää lievästi lihava – vaikka sinne normaalipainoon onkin matkaa vielä 12,7kg. Siis lievästi lihava – minä. Olen kerran aikaisemmin laihduttanut (varmaan viisitoista vuotta sitten), ja silloin pääsin painoon 84,9kg, jonka jälkeen tapahtui jotain (ja aloin syömään taas herkkuja), ja pikku hiljaa paino kipusi entisiin lukemiin. Nyt fiilikset ovat ihan toisenlaiset, ja olen valmis jatkamaan projektia eteenpäin. Onhan tavoitepainoon matkaa vielä 19kg.
En sano, että jokainen päivä on yhtä taistelua ruuan ja herkkujen kanssa, mutta kyllä noita päiviä on tähän puoleen vuoteen mahtunut. Päiviä, jolloin tekee kaikkea mahdollista mieli eikä mikään ruoka vie nälkää vaikka söisi kuinka paljon (hmm – taitaa olla jonkin verran tekemistä kyllä hormonien kanssa). Välillä tulee annettua periksi ja syötyä jokunen herkku, mutta sipsien ja karkin puputtamisesta päivä- ja viikkotasolla on tullut historiaa. Sokerista olen omalta kohdalta huomannut sen, että jos himolle antaa pikkusormen, se on vienyt koko naisen mennessään ehkä noin kolmessa sekunnissa. Miten sokeri voikin olla niin koukuttavaa?! Tai paremminkin, milloin sokeri lakkaa olemasta niin koukuttavaa?! Näiden kuuden kuukauden aikana olen oppinut syömään aamupalan (ja kaiken lisäksi vielä puuroa, jota inhosin sydämeni pohjasta…), ja muutenkin pitämään ruokarytmini jotakuinkin säännöllisenä. Silloin kun poikkean rytmistäni päivät yleensä menevätkin ihan päin jotain. Mitään poppaskonsteja en ole lähtenyt kokeilemaan, vaan ihan perusruualla olen opetellut tätä laihduttamista ja painonhallintaa. Mä en laske kaloreita enkä punnitse ruokiani vaan syön ihan fiilispohjalta. Jo koulussa opittu terveellinen lautasmalli on toiminut oikein hyvin, mutta silti luulen, että jonkinlaista pienennystä annoskokoihin täytyy tehdä. Teen ruuat aina etukäteen valmiiksi, ettei nälkäisenä tule sitten ahmittua ihan mitä sattuu. Kotoa löytyy aina hedelmiä, joita popsin välipaloina suklaapatukoiden sijaan – söin aiemmin huonosti hedelmiäkin… Olen kateellinen ihmisille, jotka sanovat, että laihduttaminen on helppoa. Mun mielestä (ainakin toistaiseksi) painon pudottaminen vaatii hirmuisesti itsekuria ja jatkuvaa kieltäytymistä. Ehkä jonain päivänä en koe sitä näin, mutta tällä mennään nyt.
Säännöllinen liikkuminen ja siitä oikeasti nauttiminen on ollut varmasti suurin muutos, mitä tässä on mulle tapahtunut. Aloitin liikkumisen ihan keppijumpalla ja venyttelyllä sekä varovaisesti lyhyellä saliohjelmalla. Salille ja jumppatunneille meno oli kamalan pelottavaa, ja mielessäni pyöri huoli siitä, mitä muut ajattelevat… Puolessa vuodessa on tapahtunut paljon – lähden mielelläni liikkeelle, ja rakastan haastaa itseni vaikka spinning -tunnilla, jonka jälkeen mulla on vaikeuksia päästä kävelemään eteenpäin kun jalat on niin makaronina. En enää jaksa välittää mitä muut ajattelevat, koska loppupeleissähän se on ihan oikeasti samantekevää. Mä teen melkein aina mun parhaani, ja kilpailen aina vain itseni kanssa. Mä olen saanut käsittämättömän paljon lisää voimaa, kestävyyttäkin… mitä olisi tarkoitus nyt lisätä tämä loppukesä hyppimällä portaissa ja käymällä juoksulenkeillä. Sain PT:ltä nyt kesäksi kevyemmän (eli lyhyemmän) saliohjelman, jolloin aikaa jää paremmin myös liikkumiseen ulkona. Hei – mä juoksen. Haave, joka mulla on ollut niin pitkään kuin muistan, ja josta on nyt tullut totta. Toissapäivänä juoksin yhtäjaksoisesti jo 2,6km, mikä on mulle pisin matka ikinä. Kun saan lenkkini tehtyä, mulla on vahva olo. Ihan eri tavalla kuin vaikka salitreenin jälkeen – enemmän vahva olo pääkopan sisällä kuin kropassa (koska kroppa suorastaan itkee tuosta rasituksesta…).
Haasteitahan tässä edelleen riittää, koska mun pitäisi vielä päästä eroon Pepsi Maxista, ja opetella juomaan kunnolla vettä. Kofeiinikin on vaan niin koukuttavaa. Nyt kun paino on pudonnut reippaasti, niin kai sitä pitää vähitellen vähentää tuota ruokapuoltakin. Ja niitä kasviksia pitäisi syödä enemmän. Mulla on siis aivan samat haasteet kohdattavina kuin alussakin.