Tässä vaiheessa tulee pakostikin mietittyä, että mistä ihmeestä esimerkiksi viime viikon epätoivo sitten kumpuaa. Koko ajanhan olen tässä eteenpäin mennyt eikä pahempia takapakkeja ole tullut. Mun paino on seilannut edestakaisin ihan koko tämän ajan, joten ei senkään pitäisi mua yllättää. Tämänaamuinen tulos sen sijaan yllätti, koska nyt olisi oikeasti ollut painonnousun aika. Vuoden alussa oli huomattavasti helpompaa hyväksyä erilaiset vaihtelut, mutta nyt tuntuu siltä, että kaiken pitäisi mennä eteenpäin kuin luotijunan. Tämä on kuitenkin loppupeleissä ollut jo nyt todella pitkä matka, jonka varrella on tullut kyllä opittua yhtä sun toista itsestäni. Eniten tämä projekti on opettanut kärsivällisyydestä - hiljaa todellakin hyvä tulee. Olen opetellut ja opettelen edelleen uusia tapoja, oikeampaa tapaa syödä ja uusia liikkumismuotoja. Samalla olen löytänyt erilaisia tapoja helpottaa stressiä ja ahdistusta - aina ei tarvitse mennä jääkaapille tai rojahtaa sohvalle. Voi olla, että epätoivo on sitä entistä minua, joka haluaisi edelleen luovuttaa ja jatkaa samaan vanhaan malliin. Uusi minäni haluaa aivan päinvastaisia asioita - liikettä ja sitä kautta hyvää oloa. Tämän ristiriidan käsitteleminenkin on oma prosessinsa. Liikunnan lisäksi mun pitäisi oppia myös rentoutumaan. Ihan aikuisten oikeasti. Töissä, josta en tarkoituksella puhu täällä, on aina kova kiire ja stressi, ja sen vastapainoksi pitäisi joskus relata ihan totaalisesti, ja jättää raskas liikkuminenkin väliin. Oravanpyörästä on välillä mahdotonta hypätä pois.
Ylen sivuilta löytyi juttu positiivisen ajattelun voimasta. Mun täytyy ruveta harrastamaan tätä ensi viikolla, ja ehkä jo ensi sunnuntaina mä olen löytänyt paremman vireen. Tai ylipäätään paremman asenteen melkein kaikkeen, ja ehkä silloin kaikki ei tunnu ihan niin pakkopullalta. Kaikista parasta lienee kuitenkin aloittaa heti - olen iloinen 80kg:n alituksesta, kokeilin eilen uutta jumppaa ja eilinen selkäkipukin on poissa. Mistä sinä olet iloinen/tyytyväinen tänään?