Blogi. Ilman tätä julkista päiväkirjaa en olisi tässä pisteessä. Julkisuus tuo tietynlaista positiivista painetta onnistumiselle. Sitä paitsi, perheen lisäksi olen kertonut terveellisemmistä elämäntavoista vain kahdelle ystävällä oikeassa elämässä. Blogiin tallentuu omia hyviä ja huonoja fiiliksiä sekä oppeja uudesta.
Elämäntaparemontti. Inhoan tuota sanaa, se on muodostunut mulle jollain tapaa todella negatiiviseksi. Täytyy kuitenkin myöntää, että aika ison elämäntapojen muutoksen olen tehnyt – niin terveellisen ravitsemuksen kuin liikkumisenkin suhteen. ”Remontista” pysyviin tapoihin on kuitenkin hyvin pitkä matka, ja tuolla matkalla koen olevani vieläkin. Välillä uudet tavat saavat väistyä vanhojen tieltä kun kaupasta tarttuukin mukaan sipsipussi ja karkkia. Mutta en anna sen edelleenkään kaataa omaa maailmaani, vaan matka jatkuu terveellisemmillä valinnoilla heti seuraavana päivänä.
Foam roller. Ihana kapistus, avaa kireitä ja kipeitä lihasfaskioita, ja on antanut kehonhuollolle ihan uuden merkityksen. Säännöllinen rullaus yhdistettynä säännölliseen venyttelyyn parantaa liikkuvuutta ja lihasten notkeutta. Palautuminen treenistäkin on helpottunut. Haaveilen HighRollerista.
Huumori. Ilman huumoria ja hyvää mieltä ei salitreenistä olisi alun perin tullut yhtikäs mitään. Mun liikeradat olivat tosi rajoittuneita (ja osittain ovat tietysti vieläkin), ja voimat – no – ei sitä voimaa kyllä ollut. Jotkut liikkeet tuntuivat ihan ylitsepääsemättömän vaikeilta. Pienen, hysteerisen kikattelun jälkeen liikkeet tuntuvat aina helpommilta, ja usko omaan tekemiseen säilyy. Nauru sitä paitsi pidentää ikää – yhdistettynä terveellisiin elämäntapoihin, mähän elän tosi vanhaksi!
Inkivääri. Uusimmassa Fit –lehdessä oli mainittu, että inkivääri parantaa aineenvaihduntaa. Päätin sitten ottaa inkiväärikapselit kokeiluun ihan huvin vuoksi. Jatkoraportointia seuraa.
Juoksu. Mä olen oppinut juoksemaan. Sitä en olisi ikinä itsestäni uskonut. Saati sitä, että juoksen 10km. Harrastus on tällä hetkellä talviteloilla, mutta kovasti jo mieli tekee lenkkipolulle. PT on päättänyt, että keväämmällä vedetään treenejä ulkona, vedetään juoksua eri tavoin ja parannetaan juoksutekniikkaa. Iik.
Kapsasiini. Uusimmassa Fit –lehdessä oli myös mainittu, että riittävän iso kapsasiiniannos ennen treeniä parantaa rasvanpolttoa. Ajattelin kokeilla, raporttia seuraa.
Laihduttaminen. Elämäni, ellei paras, niin toiseksi paras päätös. Välillä helppoa, välillä vaikeaa. Kaikki lähti siitä, että maha oli tiellä, ei niinkään vaa’an luvusta. Elämä on vaan niin paljon helpompaa ja kevyempää melkein 25 kiloa pudottaneena. Toki laihduttaminen vaatii itsekuria, säännöllisyyttä ja periksiantamattomuutta, mutta kaikki nuo luonteen ominaisuudet vahvistuvat sitä mukaa kun paino putoaa.
Minä. Sen sijaan, että keskityn muiden paapomiseen ja hyvinvointiin, olen keskittynyt ihan omaan itseeni. Minä olen sen arvoinen ja ansaitsen sen.
Nauru. Nauru on elämän eliksiiriä, se pidentää ikää, ja se saa hyvälle mielelle pidemmäksi aikaa. Nauru rentouttaa, auttaa keskittymään, ja edistää luovuutta. Se helpottaa itseilmaisua ja lisää luovuutta. Nauretaan paljon ja yhdessä!
Onnellisuus. Onnellisuus muodostuu pienistä asioista. Se on pieniä ilon- ja onnistumisentunteita, yhdessäoloa, tavoitteiden saavuttamista, iloa, turvallisuutta, pieniä tekoja ja vaikka mitä muuta. Kiitollisuus pienistäkin (ja tietenkin myös suurista) asioista lisää onnellisuutta.
Personal trainer. Elämäni, ellei paras, niin toiseksi paras päätös. Ihan paras tsemppari, haluaa nähdä mun tekevän parhaani, ja saavuttavan uusia tavoitteita. Hän suunnittelee mun kuntosaliohjelmat, treenit ja innostuu onnistumisistani. Ehkä maailman positiivisin tyyppi.
Ryhmäliikunta. Vuoden aikana on tullut kokeiltua jos jonkinlaista tuntia. Simppelit, koreografialtaan yksinkertaiset tunnit on eniten mun makuun. Vanha tuttu BodyStep on taas päässyt mun säännölliseen ohjelmistoon. Erilaiset virtuaalitunnit on hauskoja, niillä pääsee jumppaamaan samoja tunteja melkein itsekseen.
Spinning. Ensi alkuun kokemus oli kamala – takapuoleen sattui, jalkoihin sattui, happi tuntui loppuvan… Nykyään ihan mun lempparitunti, minkä pituisena tahansa. Tunnilla pääsee haastamaan itsensä tarvittaessa ihan piippuun asti, tai sitten voi ottaa iisimmin, ja vaikka lämmitellä salitreeniä varten. Sanoisin, että yksi meikäläisen liikkumisen peruspilareista joista en enää suostu luopumaan.
Tyytyväisyys. Kilojen karistessa tyytyväisyys melkein kaikkeen on parantunut. Olen tyytyväisempi olooni, kehooni ja tasaisempaan mieleeni.
Uinti. Vuosien jälkeen olen uskaltautunut taas uimahallille, ja kaikista peloista huolimatta pysynyt pinnalla, ja uinut joka kerta sen kilsan verran. Jonain päivänä kun jaksan lajia vähän (tai aika paljonkin) paremmin, niin aion mennä aikuisten tekniikkakurssille ja opetella kroolaamaan. Vaikka henki menisi.
Vesi. Vedenjuonti on kohdallani ollut jotenkin poikkeuksellisen takkuista. Tiedän miksi sitä pitäisi juoda, eikä siitä tule erityisen huono olokaan, mutta jostain syystä vesi vaan ei tahdo upota. Viimeisten viikkojen aikana olen yrittänyt lisätä vedenjuontia ihan kunnolla, toisina päivinä sangen onnistuneesti, toisina päivinä kunnon mahalaskun tehneenä. Harjoitukset jatkuvat.
Ystävät ja perhe (perhe, koska P:n kohdalla oli niin paljon ruuhkaa). Tuki ja turvaverkko, tsempparit silloinkin kun kaikki tuntuu menevät perssiilleen. Parille parhaimmalle ystävälle olen projektista ja metodeista kertonut, muut ovat asiasta edelleen pimennossa. Perhe joutuu näistä mun touhuista kuulemaan aina ja koko ajan. Perhettä ei taida kovasti kiinnostaa. Onneksi ne hömppäpuheet liiallisesta laihuudesta on loppuneet kaikkien suusta, koska vielä pitäisi muutama kilo pudottaa.