Menneen vuoden olen opetellut syömään ja syönytkin maltillisemmin. Herkkulakkoni loppui jo jokin aika sitten suunnitellusti, ja ajatuksena oli nimenomaan se, että joulun alla ja jouluna saa herkutella. Nyt olen mussuttanut suklaata ihan urakalla (naama ja muutenkin kroppa kiittää). Ihan omalla luvalla ja hyväksynnällä. Silti, kurinalainen minäni alkaa jo hermostumaan tilanteeseen, koska jatkuva suklaan puputtaminen muistuttaa epäilyttävästi sitä vuoden takaista tilaa, missä mulla ei todellakaan ollut hyvä olla.
Täytyy myöntää, että tämän viikon kilon painonnousu myös hieman ahdistaa vaikkakin se oli odotettavissa. Olen liikkunut aika vähän verrattuna ”normaaliin” viikkorutiiniini, sen lisäksi olen viettänyt useamman illan kahviloissa herkkuja syöden. Mietin sitä, miten (loppujen lopuksi) hyvin pienillä, mutta usein toistuvilla, huonoilla valinnoilla painon saa nousemaan hyvinkin nopeasti ylös. Olisinko voinut hörppiä sokeritonta teetä kermavaahtokaakaon sijaan, syödä suklaakonvehdin ison suklaamuffinssin sijaan ja jättää majoneesia tursuavat leivät vaikka kokonaan väliin? Varmaan olisin, mutta en tehnyt niin. Söin herkut hyvällä omallatunnolla, ja vietin laatuaikaa ystävien kanssa. Opin sen, että tällainen herkuttelu sopii vain juhlaan, ja arki onkin sitten ihan toinen juttu. Tein muuten samalla päätöksen, että en osta jouluksi suklaata, koska mun kiintiö on nyt täynnä…
Aion nauttia joulusta ja herkuista ilman syyllisyyttä. Kunhan jouluvalmistelut ovat niin sanotusti pulkassa, rauhoitun ja rentoudun nauttien kiireettömyydestä. Ensi vuonna ehtii sitten taas laihduttaa!