Menneellä viikolla en mahtunut kahdelle haluamalleni tunnille, ja eräänä iltana salikin oli niin täynnä, että päätin jättää homman väliin. Positiivisena asiana mainittakoon, että PT:ni on tehnyt uudesta ohjelmasta kaksijakoisen, ja nyt tämä ensimmäinen puolisko on itse asiassa mahdollista tehdä myös kotona, jonka totesin samaisena iltana kun salille ei mahtunut. Mua siis ottaa päähän niin se, etten pääse ulos juoksemaan enkä edes mahdu haluamilleni ryhmäliikuntatunneille.
Pääsin kuitenkin kokeilemaan yin joogaa, mikä olikin mukava uusi tuttavuus. Pitkiä venytyksiä (välillä aika tuskaisiakin vaikka ohjaaja kehotti aina päästämään venytyksen jos se oli liian epämiellyttävä) ja rentoa meininkiä. Mullehan sopii oikein hyvin myös tällaiset tunnit, mitkä vietetään suurimmaksi osaksi lattialla (melkein) kokonaan maaten. Tälle tunnille täytyy päästä uudestaan – harmi vaan, että tämä on juuri sellainen tunti jonne ei vain yksinkertaisesti mahdu.
Toinenkin uusi asia mahtui tälle viikolle – kävin nimittäin uimassa uimahallissa ensimmäistä kertaa lähemmäs kolmeenkymmeneen vuoteen! Ensimmäiset 25 metriä tuntuivat käsittämättömän vaikeilta pysyä edes pinnalla kun piti miettiä ihan oikeasti, että miten sitä siis loppupeleissä oikeasti uidaankaan ja päästään eteenpäin. Eipä mun tekniikka varmastikaan kenenkään silmiä hivele (en siis osaa uida millään oikealla tyylillä), mutta onnistuin pulikoimaan tunnin verran, jonka jälkeen olikin jo aika kylmä ja väsynyt olo. Mutta hauskaa kyllä oli, enkä hörppinyt turhan paljon vettäkään. Tästä se ehkä lähtee, en ole ihan satasella vielä mukana, mutta jos se pikkasen vaikka helpottaisi kun saa uitua enemmän.
Mitä tulee sitten tämän viikon syömisiin, niin voi ei. Vuosi alkoi niin lupaavasti, ja kuvittelin ihan oikeasti pystyväni pitämään vain yhden karkkipäivän viikossa. Juu, ei onnistu. Huomasin yllättäen syöväni herkkuja jälleen kerran päivittäin, joten huomisesta alkaen en syö taaskaan mitään herkkuja. En sitten ollenkaan. Jotain täytyy olla kyllä mun korvien välissä vikaa kun ei saa itseään pidettyä muuten herkuista erossa kuin totaalisella lakolla. Syömiset menevät muuten varsin mallikkaasti; aamupala [X], lounas [X], välipala [X], päivällinen [X], mutta sitten se mässäily alkaa. En edes napostele pitkin päivää (kuten ennen oli tapana) vaan syön säännönmukaisesti herkkuja illalla – sinä aikana kun normaalisti juoksisin tai olisin jumpassa tai salilla tekemässä jotain muuta. Mulla on siis ihan liikaa aikaa (jopa käydä siellä kaupassa niitä herkkuja koriin nakkaamassa).
Oikeasti toivon mahtuvani ensi viikolla sinne jumppaan tai salille tai jos pakkanen hellittäisi, niin ulos lenkille. Muuten tästä ei taida tulla yhtään mitään! Ihana arki valuu ihan hukkaan.