Ruokin kroppaani silloin kun sillä on nälkä, eli periaatteessa noin kolmen tunnin välein. Kun huolehdin siitä, että saan riittävästi proteiinia, hiilihydraatteja ja paljon kasviksia, en kaipaa mitään ylimääräistä. Siis toisin sanoen sokerista ja makeaa herkkua. Mun ei ole vaikeaa olla seurassa, missä muut puputtaa herkkuja. Olen oppinut ja opettanut kroppani olemaan ilman sokeritankkauksia. Juomiset menee edelleen vähän sinne päin. Välillä lipitän veteni huomaamatta, ja välillä huomaan olleeni juomatta melkein koko päivän. Paino putoaa huomattavasti paremmin silloin kun muistan veteni juoda.
Liikkuminen on kivaa, ja siitä tulee hyvä olo. Kroppa on niin tottunut tietynlaiseen rasitukseen, että jos se ei sitä saa, niin kyllä se lähettää mieleenkin vahvoja signaaleja, että pitäisi päästä liikkumaan. Mieluiten nyt heti! Jonkinlaista liikuntaa tulee harrastettua päivittäin. Monet vuodet liikkumiseni rajoittuivat sohvan ja jääkaapin välille, ja nyt voin tyytyväisenä sanoa, että olenpa tehnyt tänä vuonna (vihdoinkin) aivan loistovalinnan! Alkuunhan kaikki oli tosi raskasta, eikä mikään niin kovasti innostanut. Jo parin päivän jälkeen kynnys lähteä salille oli tosi korkea, mutta nyt noiden parin päivän jälkeen on jo ihan pakko päästä sinne salille. Näin sitä vaan mieli kääntyy.
Kuluneella viikolla olen kirjannut asioita, jotka ovat saaneet mut onnelliseksi/tyytyväiseksi, tässä niistä muutama:
- oman maan kasvikset paahdettuina
- onnistuneet liikuntasuoritukset
- juoksulenkki vaikka väsyttikin ihan kamalasti
- blogikommentti
- auringonpaiste, mutta kirpakka syyssää
- motivaatiovalmennus
- ihanat työkaverit
- loppusyksyn suunnitelmien teko