Joka tapauksessa, rouva sai kyllä tehdä töitä lihoakseen kolmessa kuukaudessa 20kg syömällä ja tämän lisäksi vielä liikkumattomuudella. Kuinka moni oikeasti on lihonut alipainoisesta sairaalloisen ylipainoiseksi kolmessa kuukaudessa – ei kauhean moni? Vaikka tiedän, että lihavaksi ei tulla ilman kunnon ylimääräisiä kaloreita, järkytti epäterveellisen ruuan määrä painonnousun takaamiseksi. Kysymykseni siis kuuluu – söinkö minäkin noin kamalan paljon? Ja vastaus on: kyllä. Koska söin tavallisen kotiruuan päälle ne kaikki hampparit, karkit ja limpsat. Täytyy myöntää, että tässä kohtaa kyllä kalikka kalahti haukkuvan koiran nilkkaan. Toinen asia, mikä jäi mieleeni, oli kommentti siitä, ettei ole aikaa mihinkään muuhun kuin syömiseen. Okei, ei varmaan, jos lihottaa itseään tarkoituksella nopeassa ajassa, mutta ajatus ei silti ollut kaukana allekirjoittaneen todellisuudesta vain vuosi sitten. Kyllä suurin osa mun ajasta kului sohvalla jotain syöden… Ja taisin olla aika laiskakin (tosin olen sitä kyllä tietyissä asioissa edelleen).
Laihduttaminen ei sitten ilmeisesti sujunutkaan ihan niin helposti kuin Hopkins oli ajatellut (lohduttavaa). Hän keräsi mm. jonkinlaisen laihdutusryhmän, ja liikkui samaan malliin kuin ennen lihomistaan. Tähän joku psykologinainen yritti selittää, kuinka on helpompaa lähteä urheilullisen taustan omaavana liikkumaan ja laihduttamaan, jos peruskunto ja terveelliset elämäntavat ovat jo valmiiksi pohjalla. Laihduttaminen on vaikeampaa, jos on ollut lihava pidemmän aikaa eikä ole harrastanut minkäänlaista liikuntaa. Tälle ajatukselle KH suorastaan tuhahti – ja ikävä kyllä, tähän on minunkin yhdyttävä. Itse lähdin vuoden alusta aivan nollasta liikkumisen suhteen, ja olen omannut huonot elintavat jo pitkään (koko elämäni), ja silti laihduttaminen on ollut helppoa. Ei aina mukavaa eikä hauskaa, mutta ei se ole ollut niin vaikeaakaan. Ylä- ja alamäkiä on kyllä riittänyt. KH kommentoi ylipainoisena juoksemista ”Läskinä juokseminen on kamalaa”, ja tuohon yhdyn ihan satasella. Mutta jaksan edelleen uskoa siihen, että jonain päivänä tuokin lausahdus on vain kappale menneisyydessäni.
Loppujen lopuksi Hopkins ei saanut kolmessa kuukaudessa pudotettua kaikkia keräämiänsä kiloja, vaan jätti niistä joitain laihduttamatta vedoten siihen, että oli nyt normaali- eikä alipainoinen. Ihan sama tai sitten laihduttaminen ei olekaan ihan niin helppoa. Dokkari sai miettimään omia huonoja ja hyviä tapoja niin syömiseen kuin liikkumiseenkin liittyen. Se on kai dokkareiden tarkoituskin sen sijaan, että ne tarjoisivat absoluuttisen totuuden.