Mikä messuilla kiinnitti eniten huomiota, oli terveystuotteiden hypetys. Oli jos jonkinmoista juomaa, jauhetta ja patukkaa ihan joka ikiseen lähtöön. Miten me ollaan koskaan tultukaan toimeen ilman superfoodeja; inka- ja gojimarjoja, chian sieminiä, hamppua, raakakaakaota, MCT- ja kookosöljyä, pähkinöitä? Joka paikassa tarjottiin erilaista patukkaa – raaka tai proteiini – erilaisia proteiinijuomia, ja olipa myös Skyrillä oma ständinsä.
Parasta oli tutustua erilaisiin pääkaupunkiseudun harrastusmahdollisuuksiin, vaikka tuskin koskaan liityn Savate –klubiin tai HiMO:n, mutta en ollut moisista aikaisemmin kuullutkaan. Foreverin ständillä pääsin tutustumaan Fustraan, josta olen ollut jo pidempään kiinnostunut. Ilmaista näytetuntiani liikuntapäivänä odotellessa… Jos olisin paremmissa varoissa, niin tuo Fustra olisi kyllä sellainen juttu, mihin olisin valmis panostamaan.
Tällaisissa tapahtumissa ahdistaa väenpaljouden lisäksi myös sellaiset esittelijät, jotka tarttuvat hihasta ja tuputtavat tuotteitansa, ja joista ei kohteliaasti pääse eroon. Jouduin kuuntelemaan useamman paasauksen jonkun mulle täysin tuntemattoman ja kiinnostamattoman tuotteen erinomaisuudesta ja loistovaikutuksista mun terveyteen. Anteeksi, en vain ole kiinnostunut… Toinen ääripää ovat ne ärsyttävät esittelijät, jotka eivät taas vaivaudu omasta tuotteestaan mitään kertomaan, vaikka jää siihen ständille kyselemään. Ja sitten oli niitä esittelijöitä, joita oma työ ei sitten kiinnostanut lainkaan, ja joille messukävijät olivat lähinnä rasite.
Kokemuksena ihan kiva, anniltaan keskinkertainen. Menenkö ensi vuonna uudestaan? No en.