Päätin jo aikaa sitten ottaa jussina kevyemmin niin ruuan kuin liikunnankin suhteen. Kävin kuitenkin eilen salilla, ja juoksua on tullut myös harrastettua. Tohon juoksuun tuppaa jäämään vähän koukkuun – ”vähän pidemmälle vielä” – mentaliteettia on alkanut löytyä meikäläiseltäkin. Jalat alkavat pikkuhiljaa tottumaan vähän erilaiseen rasitukseen ja niillä pääsee jo muutaman metrin pidemmälle. Vaikka keuhkoja ja hapenottokykyä onkin treenattu spinning – tunneilla koko kevät, niin silti tuo hengitys aiheuttaa suurimmat ongelmat kun tuntuu, että happi loppuu. Ei se oikeasti lopu, ja jossain vaiheessa pitää vaan oppia sietämään hengästymistä paremmin.
Enää viikko, ja projektia on takana kuusi kuukautta. Järkytys. Aika on mennyt todella nopeasti (näin aikuisena se tuntuu hujahtavan ohi muutenkin!), ja ehkä täytyy taas istahtaa alas ja pohtia muutoksia mitä puolen vuoden aikana on tapahtunut. Vähän, mutta niin kamalan paljon.