Olen syöttänyt syömisiäni (mitkä ovat olleet ihan käsittämättömän huonot ja epäsäännölliset näin lomaviikon aikana) ja liikkumisiani (mitkä ovat olleet melkein nollissa samasta syystä). Kenkä puristaa juuri sieltä, mistä sen tiesinkin jo ihan maalaisjärjellä päättelemällä puristavan. Tadaa – syön liikaa! Enkä tarkoita vain niitä kahta 350g:n sipsipussia, kahta suklaalevyä ja kolmea pussia irtokarkkeja, jotka olen nauttinut näin lomani kunniaksi, vaan ihan sitä perusruokaa. Saan liikaa proteiinia (miten ihmeessä sekin on mahdollista?) ja liian vähän hiilihydraatteja. Suolaa saan liikaa (kiitos leivän), mutta rasvat pysyvät kohtuudessa. Näyttää ihan siltä, että mulla on tässä syömisten kanssa vähän enemmänkin työsarkaa tulevina viikkoina, eikä se tarkoita vain ja ainoastaan herkuista luopumista. Ihan täsmennyksenä vain, että mun herkut ovat niitä hamppareita, sipsejä ja karkkeja – ei salaatinlehtiä... Sain kuulla tästäkin, että herkku on jokaiselle eri asia. Aivan, mutta pelkillä salaatinlehdillä ei saa lihotettua itseään satakiloiseksi.
Olen myös miettinyt paljon sitä, että tarvitseeko mun ihan oikeasti vielä laihtua. Jostain syystä koko painonpudottaminen on jäänyt mielessä taka-alalle. Mä voin tällä hetkellä hyvin, liikun aika paljon (paitsi silloin kuin lusmuilen) ja syön pääsääntöisesti terveellisesti (paitsi lomalla). Mä yritän pohtia itselleni sellaista motivaattoria, että saisin samanlaisen draivin päälle kuin viime vuonna. Silloin mun maha oli niin tiellä, että se ärsytti mua. Nyt maha on pienempi eikä vaa’an lukema jaksa kantaa mua eteenpäin. Mitä sellaista mä voisin vielä saavuttaa, mitä en ole jo saavuttanut? Pienemmän vaatekoon? Paremman terveyden (millä tätäkin mitataan, kun mulla ei ole mitään sairauksia?)? Näytän paremmalta? Jaksan juosta nopeammin ja pidempään? Saan nostettua enemmän rautaa? En tiedä. En todellakaan tiedä.