Paino oli tänä aamuna 99.6kg, ja se tekee BMI:ssä 34,87. Painoa mulla on pudotettavana tommonen 40kg, mikä kuulostaa ihan järkyttävältä määrältä. Siis sehän on ihan järkyttävä määrä! Se tarkoittaa 40%:n painonpudotusta tämän hetken painosta. Voi juma, toi kuulostaa vielä pahemmalta. Taidan kuitenkin lähteä yrittämään ensin 10%:n pudotusta, mikä nopealla laskutoimituksella tarkoittaa noin 10kg:a. Jos pyrkii maltilliseen pudotukseen, esim. noin puoli kiloa viikossa, menee siihen 20 viikkoa, eli ajallisesti tuonne toukokuun loppuun. Se, miten allekirjoittaneen kärsivällisyys riittää näin ”hitaaseen” laskuun, jää nähtäväksi. Pikkasen on tuollaista kaikki-mulle-heti-nyt - luonteenpiirrettä olemassa.
Mikä sai minut ryhtymään tähän juuri nyt? Ensinnäkään kenenkään ei pitäisi minun pituussenteilläni painaa sataa kiloa. Olen vielä fyysisesti terveiden kirjoissa, mutta iän karttuessa riskit sairastua erinäisiin ei-niin-mukaviin-ja-toivottuihin sairauksiin kasvaa. Toinen hyvin pätevä (mielestäni ainakin) syy on se, että mahani on tiellä. Kirjaimellisesti. Olen ollut ylipainoinen lapsuudesta saakka, mutta nyt ensimmäistä kertaa olen kasvattanut itselleni sellaisen mahan, että se on ihan oikeasti mun tiellä. Kolmas syy on se, että olen kyllästynyt olemaan koko ajan väsynyt. Ihmiset, jotka painonpudotuksessa ovat onnistuneet, ja joiden onnistumisista olen lukenut, kehuvat kuinka virtaa riittää. Mäkin haluan, että mulla on virtaa muuhunkin kuin käydä töissä ja maata sohvalla telkkaria katsoen.
Telkkarissahan pyörii tällä hetkellä mainos, missä julkisuuden henkilöt aikovat olla sata päivää ilman viinaa. Itse aloitin 2.1. sata päivää ilman herkkuja (salmiakkia, suklaata, sipsejä, pullaa, keksejä…). Sata päivää on pitkä aika – melkein kolmasosa vuodesta. Oma herkkulakkoni pitäisi siis kestää 11.4. asti. Siihen väliin mahtuu niin ystävänpäivä kuin pääsiäinenkin, mutta onneksi vain yhdet synttärit. Tämän lakon myötä rakas harrastuksenikin – leipominen – on myös nyt pannassa. Lakkoani on kestänyt vaivaiset kaksi päivää, ja jo näiden päivien aikana on ollut ihan hirveä karkinhimo! Olen siis kaiken muun lisäksi sokeririippuvainen.
Harrastuksista puheenollen, liityin paikalliseen kuntokeskukseen. Taitavat kyllä itse puhua hyvinvointikeskuksesta, onhan tarjolla kaikkea kuntosalista, spinningistä ja ryhmäliikunnasta infrapunasaunaan ja hieroviin tuoleihin. Olen ollut kyseisin keskuksen asiakas joskus viime vuosikymmenellä, silloin kun olin viitisentoista kiloa kevyemmässä painossa. Silloin tarjolla oli vain ryhmäliikunnat ja kuntosali. Paikka on kokenut vuosien myötä aikamoisen laajenemisen, hyvään suuntaan kyllä. Kuntosaliohjelmaa varten täytyi palkata PT, eli nyt sitten odottelen soittoa alkuviikosta ja tapaamisen sopimista. Kuntosalilaitteet kun näyttivät päivittyneen uudempiin versioihin ja lisäksi näyttivät sellaisilta, että niihin tarvitsee oikeanlaisen opastuksen. Ensi viikolla olisi tarkoitus lähteä myös kokeilemaan erilaisia ryhmäliikuntatunteja, lähinnä kehonhuoltoon painottuen. Ajattelin niiden tukevan parhaiten uutta kuntosaliharrastusta, koska ihan vielä tämä kroppa ei taivu rasittavammille tunneille.
<a href="http://www.bloglovin.com/blog/13390727/?claim=fy9nhtaa84k">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>