Kotonahan odottaa tietysti ehkä noin miljoona eri juttua, mitkä olen siirtänyt sopivasti sivuun ja ajatellut tekeväni sitten lomalla. Pitää siivota, pestä matot, lattiat ja ikkunat, käydä siellä ja tuolla ja tehdä vielä sitä, tätä ja tuota. Miten niin levätä ja rentoutua? Mitä se sellainen on? Sen voi tehdä ehkä sitten kun on saanut kaikki miljoona juttua valmiiksi. Miten niin lomastressiä pukkaa?
Lievää ahdistusta aiheuttaa myös tämä pikku projektini. Kaikki on sujunut vähän liiankin helposti; liikunta ei ole missään vaiheessa tuntunut epämiellyttävältä, syömiset on pysyneet kurissa ja paino on pudonnut riittävästi vaikkakin välillä sahauksia tulee ylös ja alas. Miten musta tuntuu, että kesään ja lomaan kuuluu kuitenkin ihan eri tavalla syöminen ja herkuttelu kuin arkeen? Miten niin voin antaa itselleni luvan herkutella ties millä tekosyyllä ja miksi mun ylipäätään tarvitsee herkutella? Mitä herkuttelu on? Näin kesällä tuntuu maistuvan kaikki makea, jäätelö erityisesti. Vielä pari kuukautta sitten herkuksi riitti ihana perunapiirakka juuston kanssa (koska en syö vaaleaa leipää enkä ole syönyt karjalanpiirakoitakaan niin tuokin riitti herkuksi). Huomaamattani käsi on taas ruvennut viemään kaikenlaista herkkua ääntä kohti eikä pääkään käske lopettaa toimintaa. Sitten jälkeenpäin taas tulee mietittyä, että oliko ihan pakko. Alanko siis vihdoin tuntemaan syyllisyyttä herkuista, eli meneekö niitä nyt niin paljon, että järkikin alkaa laittamaan hanttiin?
Lomalla myös päivärytmillä on tapana sekoittua. Tulee valvottua illalla, ja nukuttua pidempään aamulla. Tämä taas automaattisesti sekoittaa (jo muutenkin sekaisin olevan) ruokarytmin. Mulle on tosi vaikeaa rytmittää syömiset uudelleen niin, että ne osuvat sitten treenien kanssa sopivasti, koska jumppatuntien alkua ei voi siirtää. Mä tarvitsen mun rutiineja selvitäkseni, ja koska näin kesällä ne tuppaavat katoamaan, niin mä koen uppoavani taas johonkin suohon ja nopeasti. Pahimmassa tapauksessahan siinä käy niin, että mä en treenaa koska maha on liian täynnä. Tai en lähde treenaamaan, koska en ole syönyt kunnolla, ja tiedän etten jaksa treenata. Mä taidan kyllä stressata ihan turhaan?! Eikä loma ole oikeasti vielä edes kunnolla alkanutkaan.
Ehkä mä kuitenkin vaan pelkään, että mä retkahdan täysin vanhoihin tapoihini. Jätän liikunnan ja syön mitä sattuu ja milloin sattuu. Josko tämä loma onkin mahdollisuus osoittaa itselle, että on oppinut asioita ja että pystyy tekemään hyviä valintoja. On ihan hassua huomata se, että yhtenä viikkona pursuaa ylitsevuotavasti itsetuntoa ja toisena viikkona epäilee itseään enemmän kuin koskaan. Kai tämä laihduttaminen on myös matka itseen, ja tässä oppii samalla paljon myös itsestään; omista vahvuuksista ja heikkouksistaan. Pitkän matkan huonolla itsetunnolla matkanneena voin omalta kohdaltani sanoa, että vahvuuksien tunnistaminen on vaikeaa. On niin paljon helpompaa löytää itsestään niitä negatiivisia asioita. Ehkäpä otan loman tavoitteeksi löytää itsestäni niitä positiivisia juttuja?!