Säännöllinen ruokarytmi. Itse syön puuron kanssa hedelmää, koska siihen tulee niin riittävästi makeutta. Välipalalla syön myös hedelmää, joka korvaa pullan tai keksin tai suklaan tai minkä tahansa muun herkun, jota tällä hetkellä on kahvipöydässä tarjolla jatkuvasti. Illalla makeanhimoni talttuu, eikä sitä tarvitse kompensoida millään. Kun syö riittävästi ja tarpeeksi usein, ei karkkihammaskaan yleensä pääse kolottelemaan.
Liikunta. Salilla, jumpassa tai juostessa on hieman vaikeaa pupeltaa namusia siinä rehkimisen ohella. Kävellessä riski on suurempi, mutta jos ei ota mitään mukaan taskuun, on ongelma ratkaistu. Olen kuullut, että toisilla makeanhimo iskee nimenomaan liikkumisen jälkeen – mulla ei tällaista ”ongelmaa” ole esiintynyt. Salitreenin jälkeen juon yleensä palautusjuoman, joka jo itsessään on niin äklömakeaa, että sen jälkeen ei ainakaan tee mitään mieli. Jos ohjelmassani on paljon vatsalihastreeniä, niin silloin mulla on vaikeuksia saada yhtään mitään kurkusta alas.
Muu aktiviteetti. TV:n katselu on yksi pahimmista puputtamisen laukaisijoista mulle. Onneksi katson nykyään hyvin vähän telkkaria! Neulon aika paljon, ja kun keskityn siihen, niin ei siinä tule herkut mieleen. Eikä silloinkaan kun tein joulukortteja, suunnittelin jouluruokia ja –lahjoja tai ylipäätään kun teen jotain mihin keskityn täysillä.
Vältä houkutuksia kaupassa. Olen siinä asemassa, että jos joku kantaa herkkuja kotiin, niin se olen minä. Tästä syystä olen välillä pyrkinyt jopa välttelemään karkkihyllyjä, koska se heikko hetkeni voi iskeä milloin tahansa, ja ostan karkkia kotiin. Toisinaan kävelen hyllyväleissä ihan vain osoittaakseni itselleni, että mulla on valta ja voima olla ostamatta mitään. Mitä en osta kotiin, sitä en myöskään pysty puputtamaan.
Vaikka olen jo lähes vuoden opetellut syömään terveellisemmin, niin tuo herkkuhimo ei näytä kuitenkaan laantuvan. On kyllä tosi huippua huomata, että sen verran on selkäranka kasvanut, että pystyn jättämään tarjotut herkut väliin eikä mun ole ihan pakko ostaa sieltä kaupasta mitään. Mukavaa on myös se, että kaverit eivät enää jaksa tehdä herkusta kieltäytymisestä joka kerta yhtä isoa numeroa.