Kesä ei toistaiseksi ole asettanut esteitä mun liikkumiselle. Koska sää on ollut verrattain kolea, on ollut ihan helppoa lähteä jumppaan ja salille. Siinä vaiheessa kun sää lämpenee, muhun yleensä iskee joku kumma flegmaattisuus, ja pienimpienkin asioiden tekemisestä tulee yllättäen tosi vaikeaa. Sitä mä nyt pelkään tässä, että liikuntarutiineista tulee ihan liian vaikeita. Kevään ja alkukesän liikunnat on harrastettu ihan fiilispohjalta, mikä on milloinkin tuntunut hyvältä eikä ole ollut ongelmia jättää jotain väliin ja korvata sitä jollain toisella toisena päivänä… Kesäkuumalla on vaan helpompaa jättää kaikki tekemättä. Mä todellakin toivon, että jos ja kun kesä kuumine päivineen ja öineen tulee, niin multa löytyy jostain selkäranka. Ensiapuna tähän tapaan PT:ni kerran viikossa muutaman viikon ajan treenien merkeissä, näitä kun en ainakaan voi jättää väliin. Tarkoituksenani ja tavoitteenani on kuitenkin käydä ainakin salilla (jos jumpat ei nappaa) pari kertaa viikossa säännöllisesti läpi kesän. Mitä painotavoitteeseen tulee, ilmoitin jo PT:kin, että tavoitteeni on se, ettei paino nouse.
Menneellä viikolla on myös tapahtunut ”ihmeitä”, sillä allekirjoittanut on juossut ensimmäistä kertaa yli kahteen vuosikymmeneen. Edellisen kerran näin on käynyt lukioaikana, mistä on aikaa se parisenkymmentä vuotta (IIK – mä olen niin vanha!). Tämä kuulostaa varmasti tosi kliseiseltä, mutta musta tuntuu ihan kuin olisin saanut siivet. En voi sanoa, että juoksisin päätä huimaavan lujaa, mutta ihan oikeasti – mä juoksin! Ja se tuntuu uskomattoman hyvältä. Fyysisestihän se on meikäläiselle raskasta, mutta niin kaikki liikkuminen aluksi on ollut. Kysymyshän ei muuten myöskään ole mistään pitkistä lenkeistä, vaan noin puolen tunnin pyrähdyksistä, joiden aikana juoksen sen verran kun jaksan, kävelen niin että hengitys tasaantuu ja jalat palautuvat, jonka jälkeen juoksen uudelleen. Tarkoitus on jatkaa harjoituksia, ja hiljalleen ehkä pidentää lenkkejä tai ainakin pidentää juoksun osuutta.
Toinen uusi liikunnallinen asia mitä tuli kokeiltua, on jooga. Tiesin sen olevan rankkaa, mutta silti yllätyin miten rankaa se olikin. Mun ongelma oli se, että pää oli aika paljon alaspäin, jolloin mulle tulee hieman huono olo ja ylös noustessa maailma tuppaa pyörimään. Mut myös yllätti se, että välillä tuli tunne siitä, että liikkeitä tehtiin kovalla vauhdilla ja melkeinpä kiireellä. En ole varma tulenko jatkossa joogaamaan, mutta kaikki uudet kokemukset ovat aina tervetulleita.
Kesä asettaa mulle myös toisenlaisen haasteen – ruuan ja herkut. Koko kevään olen pyrkinyt syömään säännöllisesti ja katsomaan myös terveellisyyden ja monipuolisuuden perään. Nyt olen kuitenkin huomannut, että säännöllisyys on tiessään ja, ikävä kyllä, myös terveelliset valinnat ovat vähentyneet. Tutkimuksetkin ovat osoittaneet, että nimenomaan ruualla on laihtumisessa suurin merkitys, ja tällä hetkellä tämä osuus on mulla hakusessa. Kun on niin kivaa syödä jäätelöä ja kaikkea muutakin (ei niin terveellistä) hyvää. Kaikkeahan saa toki syödä jos pysyy kohtuudessa, mutta mä en olisi näin lihava, jos osaisin syödä niin. Mä olen enemmän musta-valkoinen tossa suhteessa, joko/tai – tyyppi. Välillä pohdin, että onko mulla jonkinasteinen syömishäiriö, mutta kun kiinnitän asiaan oikeasti huomiota, niin totean, että syömisintoni ja epäterveelliset valinnat liittyvät lähes poikkeuksetta väsymykseen. Kun päivä lähtee väärille urille aamusta, niin silloin koko päivä tuppaa menemään huonosti syömisten suhteen. Yritän kuitenkin aina toistaa itselleni samaa mantraa – muutamat huonot valinnat ovat ok, kunhan vaan jatkan parempien valintojen tekemistä jatkossa, ja jatkan eteenpäin luovuttamatta. Luovuttamalla kun ei voi saavuttaa mitään.
Mä olen päättänyt olla luovuttamatta, koska kohdallani lievään ylipainoon on matkaa enää vaivaiset 200g. Silloin mä olen päässyt vaikeasta lihavuudesta, merkittävän lihavuuden kautta lievään lihavuuteen. Se on paljon se, ainakin mulle.