Muistan puhkuneeni intoa kesän kynnyksellä, koska olinhan juuri lukenut Cornerin tekstin kesän tavoitteesta. Innostuin niin, että päätin asettaa itsellenikin noin viiden kilon pudotustavoitteen elokuun puoleen väliin mennessä. Vaan kuinka sitten kävikään? Ei hyvin. Muhun iski joku järjetön v*****s, josta alan vasta nyt – puoli vuotta myöhemmin – päästä eroon. Tosin paino on noussut kaikesta ärsytyksestä ja surusta melkein kuusi kiloa tämän syksyn aikana. Olisi tietysti ehkä ollut ihan hyväkin purkaa kaikki tänne.
Koin toukokuussa järkytyksen pukukopissa kun näin itseni kokovartalopeilistä. Mun kroppa on suoraan sanottuna järkyttävässä kunnossa. Paikat kirjaimellisesti roikkuvat, ja kun hypin ja pompin, niin nämä läskit suoraan sanottuna lätisevät, ja sekös vasta onkin tosi kannustavaa! Omaa kehoahan tulisi rakastaa, ja niin mä yritänkin, mutta minkäs teet kun rupeaa ärsyttämään. On hieman turhauttavaa tehdä töitä terveemmän kehon puolesta, kun edelleen tuntuu siltä, ettei mitään ole tapahtunut. En siis edelleenkään itse näe painonpudotusta, vaikka vaatteet ovatkin vaihtuneet huomattavasti pienempiin.
Johtuen erinäisistä jutuista, en ole päässyt juoksemaan kunnolla sitten huhtikuun (siis mitä – en ole päässyt??!! – sanoo henkilö, joka ei mukamas edes pari vuotta sitten tykännyt juosta). Mä haluaisin niin kovasti. Juostessa voin pyörittää omia ajatuksia tai olla pyörittämättä, ja lenkin ja suihkun jälkeen on aina niin mukavan raukea olo. Juoksu toimii mulle melkein kaiken ikävän nollaajana. Kun tätä mahdollisuutta ei ole ollut, kaikki ikävät jutut tuntuvat vain pyörivän päässä.
Onneksi olen saanut treenailla muuten kovaa, niin salilla PT:n kanssa kuin ryhmäliikuntatunneilla. Valitettavasti PT:ni päätti vaihtaa maisemaa, ja ensi vuonna mulla on uudet haasteet edessä, kun pitää ihan itse suunnitella saliohjelmat. Odotan jo pelonsekaisin mutta innostunein fiiliksin ohjaksien ottamista omiin käsiin. Kuvittelen saaneeni PT:ni riittävät eväät tavoitteelliseen, mutta mukavaan ja haastavaan treenaamiseen. Toivottavasti pääsen myös lenkkeilemään.
Painoahan pitäisi sitten pudotella kymmenisen kiloa ensi vuoden puolella. Tai vähän enemmän, kun onhan tässä joulu ja uusivuosikin välissä. Itse kun en kuulu niihin ihmisiin, jotka syövät jouluna vain vähäsen välttäen painonnousun.