Laihduttamisen perustana on terveellinen ja monipuolinen ruokavalio. Uskallan väittää, että jokainen Suomessa kasvanut ja koulunsa käynyt ihminen tietää, miten syödä hyvin lautasmallin ja ruokaympyrän (nykyisen –kolmion) avulla. Rasva lihottaa ja tyydyttyneet rasvat lisäksi tukkivat verisuonet, kasviksia ja vihanneksia pitäisi syödä joka aterialla ja vähintään puoli kiloa päivässä, herkut eivät kuulu jokaiseen päivään… Kuulostaa tutulta, vai mitä? Hirmu simppeliä, toteutus vain vaatii sen päätöksen ja valinnan. Syönkö valkoista vai tummaa leipää, otanko tänään munkin vai en? Tarvitseeko joka päivä syödä mallin mukaan ja ”täydellisesti”? Itse en ainakaan ole moiseen pystynyt, koska olen edelleen tunnesyöjä, ja karkki nyt vaan sattuu olemaan niin hyvää. Mutta ovatko nämä pienet valinnat sitä kuuluisaa kovaa työtä? Enpä tiedä. Elämä kun on täynnä valintoja.
Omalla matkallani huomattavasti vaikeampaa on ollut säännöllisen ruokarytmin säilyttäminen. Aamupalan syöntiä tuli harjoiteltua pidemmän aikaa, nyt se on jo automaatio (ja aamulla on sitä paitsi nälkä!). Syön noin kolmen tunnin välein jos se on mahdollista. En korvaa enää aterioitani suklaapatukoilla tai karkkipusseilla, vaan huomioin mahdolliset pidemmät ruokailuvälit ja otan evääksi mukaan vaikka ruisleipää ja hedelmää. Terveellisyys vaatii suunnittelua, mutta onko se kovaa työtä – mielestäni ei. Tähän väliin voin muuten todeta, että olo on huomattavasti parempi leivän ja hedelmän jälkeen kuin karkit nautittuna. Sokerihuippu jää kokematta, eikä väsymys tai paha olo pääse yllättämään.
Vain ja ainoastaan ruokavaliota rukkaamalla pystyy laihduttamaan ja pysymään kevyemmissä lukemissa. Itse olen löytänyt liikkumisen ilon tähän rinnalle, ja kyllähän sillä on suotuisia vaikutuksia myös painonpudotukseen ja sen ylläpitämiseen. Projektini alussa, reilusti ylipainoisena (siis suomeksi sanottuna sairaalloisen lihavana) ihmisenä, liikkuminen oli kävelyä lukuun ottamatta – hmmm – hieman epämiellyttävää. Jokainen bmi:llä 35 tietää tasan tarkkaan mitä tarkoitan. Oma keho tuntuu kömpelöltä, tuntuu siltä, että kaikki tuijottavat, läskit lyllyvät hallitsemattomasti – listaa voisi jatkaa melkein loputtomiin. Liikunta tuntuu todella raskaalta eikä sohvaltakaan nouseminen houkuttele, koska siinähän on ihan mukavaa olla. Mukavuudenhaluinen henkilö jää sohvalle, päättäväinen lähtee salille tai ulos liikkumaan. Kysymys on mielestäni edelleen valinnasta, ei kovasta työstä. Jossain vaiheessa huomaa, ettei sohva olekaan enää se mukavin vaihtoehto, läskit eivät heilu samaan tahtiin eikä liikkuminenkaan ole niin raskasta ja epämiellyttävää.
Kyllä, olen tehnyt paljon valintoja – pieniä ja isoja, jotka välillä ovat tuntuneet raskailta. En koe kuitenkaan, että olisi joutunut tekemään kohtuuttoman kovaa työtä saavutusteni eteen. Sen sijaan olen rukannut syömiseni ja ruokarytmini uusiksi sekä harrastanut paljon liikuntaa. Välillä on väsy painanut eikä sosiaaliset suhteet ole paljon kiinnostaneet, mutta kaiken kaikkiaan on todettava, että tyytyväisyys elämään on parantunut pudotettujen kilojen myötä. Parasta on ollut huomata itsessäni muutos saamattomuudesta päättäväisyyteen ja periksiantamattomuuteen.