Painoni alkaa kahdeksikolla – siis ei enää yhdeksällä eikä ykkösellä eikä siinä ole kolmea numeroa ennen pilkkua. Mut olisi painoni perusteella kelpuutettu miesten nyrkkeilyn raskaimpaan sarjaan (tosin naisten puolella olen edelleen superraskaassa sarjassa!) projektin alussa. Sen sijaan, että normaalipainoon olisi matkaa 29,9kg, kuten aloittaessani, on sinne nyt matkaa enää 16,4 kg. Onhan tuossa tietysti pudotettavaa, mutta huomattavasti vähemmän kuin aiemmin.
Vaatekaapistani on löytynyt parit vanhemmat farkut, jotka eivät ole mahtuneet päälleni vuosikausiin. Nyt mahtuvat, ja ovat lähes päivittäisessä käytössä. Luulen, että käyttökelpoisia vaatteita saattaisi tarkemman tarkastelun ansiosta löytyä enemmänkin, mutta toistaiseksi aikaa vaatekaapin totaaliselle läpikäymiselle ei ole löytynyt. Takapuoleni ja mahani ovat pienentyneet sen verran, että housukokoni on pienentynyt yhdellä koolla, yläosa sen sijaan on vielä samaa kokoluokka kuin aiemminkin.
Mä en ole enää überväsynyt koko aikaa, ja virtaa löytyy myös muuhun kuin työssäkäymiseen ja sohvalla löhöämiseen. Musta on kivaa lähteä ulos (toivottavasti tämä ei johdu vain ja ainoastaan paranevasta säästä), ja ylipäätään liikkumaan. Saan salillakin kiksejä kun joku mulle vaikea liike onnistuu tai kun en millään jaksaisi sarjaa loppuun, mutta saan sen viimeisenkin toiston tehtyä. En ole tottunut onnistumaan tai sitten en ole sitä itselleni aiemmin sallinut, mutta nyt näitä fiiliksiä on alkanut löytymään.
Kiireetön sunnuntaiaamu, aurinko paistaa, joten taidanpa lähteä pienelle kävelylle nautiskelemaan keväästä!