Miksi olen sitten taas tilanteessa, että kaupasta kantautuu kotiin kaikkea ylimääräistä? Tuntuu ihan siltä, että en ole vuodessa sittenkään oppinut yhtään mitään. Siinä missä viime vuonna olin todella tiukka, söin ja liikuin lähes kurinalaisesti – tänä vuonna on todella vaikeaa saada rytmistä kiinni. Alkaako viime vuosi kostautua nyt väsymyksenä ja kapinointina omaa systeemiä vastaan? Vai tätäkö on se kuuluisa laihduttamisen vaikeus, jota en viime vuonna kokenut?
Repsahtaessa itsensä soimaaminen ei auta asiaa – turha itsensä mollaaminen vain pahentaa omaa oloa. Tärkeintähän olisi tunnistaa syy tai syyt, miksi ylipäätään näin on käynyt. Mulla on moniakin syitä: liika stressi (työstä), liian vähäinen uni, tunnesyöminen. Mulla on kuitenkin suunnitelmia, jotta saisin taas kurssin suoristettua niihin terveellisempiin valintoihin. Valitettavasti työn stressaavuuteen en pysty vaikuttamaan (muuta kuin vaihtamalla työpaikkaa). Nyt kun illat ovat valoisia, niin mulla on ollut todella vaikeaa saada unen päästä kiinni. Olen pohtinut jonkinlaisen lisäpimennysverhon hankintaa makkariin. Laitan kaikki sähköiset vekottimet pois päältä jo kahdeksan aikaan, ja pyrin rauhoittamaan illat, jotta saisin paremmin unen päästä kiinni. Ja sitten tuo tunnesyöminen – miten sitä oppisikaan käsittelemään tunteitaan muuten kuin syömällä? Siinä riittää työsarkaa tähän päivään ja tulevaisuuteen.
Ihmisillähän on tunnetusti julmettu määrä ajatuksia päivässä, ja ikävä kyllä suurin osa niistä taitaa olla negatiivisia. Sen sijaan, että lähtisin soimaamaan itseäni näistä repsahduksista, pyrin edelleen ajattelemaan positiivisesti, että elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Painokin tuntuu pysyvän alle 80 kg:n, joten ei tässä mitään hätää taida olla. Ensi viikolla taistelu parempien valintojen pariin jatkuu.