Milloinkohan sairastamisesta ja sen aiheuttamasta liikkumattomuudesta on tullut näin kamalan vaikeaa? Ja milloin siihen on tullut mukaan syyllisyys? Olin pari päivää liikuntakiellossa pienen operaation takia, ja nyt viikonloppuna olen saanut luvan harrastaa kevyttä liikuntaa – mielellään siis ei mitään kovin rasittavaa. Ongelmaksi on muodostunut se, että en millään meinaa kyetä pysymään paikoillani ja rauhoittumaan, ja toiseksi poden syyllisyyttä kun en ole lähtenyt salille tai juoksemaan. Siis, häh, minä??? En koe itseäni kovinkaan sairaaksi, ja siksipä kävin eilen tyhmyyksissäni vähän spinningissä, ja maksoin kovan hinnan siitä – kipu tunnin jälkeen oli jotain todella järkyttävää. Kannattiko? Ei, mutta kun pää ja kroppa huusivat kilpaa, että on ihan pakko mennä! Tänään lähdin sitten kokeilemaan miltä punttitreeni kropassa tuntuu. Itse asiassa salitreeni ei aiheuttanut ihan yhtä pahaa kipureaktiota kuin edellisen päivän pyöräily. Sanokaa mulle, että mä olen ihan oikeasti tulossa hulluksi! Voi olla, että ensi viikolla olenkin sitten niin kipeä, että syyllisyys ja into kaikkoavat kokonaan…
0 Comments
Leave a Reply. |
KirjoittajaNanonano Edistyminen
2014 Tavoitteet 2017
[ ] 2000m uinti
[ ] rullaluistelu [ ] leuanveto x 1 [ ] 15km juoksu [ ] 20km juoksu [ ] paino 71.4kg [ ] paino 65kg [ ] irti kofeiiniaddiktiosta [ ] 100 päivää herkuton [ ] lisää kasviksia [ ] enemmän vettä [ ] riittävästi unta Blogiarkisto
February 2017
Kävijöitä 1.1.2015 alkaen
|