Millainen on sitten hyvä tavoite? Milloin se on riittävän motivoiva mutta ei epärealistinen? Millainen tavoite on saavutettavissa esim. painonpudotuksessa, on varmasti hyvin yksilöllinen, ja siitä syystä en varmaan osaisikaan itselleni sellaista asettaa. Tammikuussa tein itselleni lupauksen – tästä vuodesta tulisi mun vuoteni, pudottaisin painoani ja ryhtyisin liikkumaan. Aika epämääräistä, myönnetään. Päämäärä on kuitenkin ollut saavutettavissani koko ajan, ilman että se olisi ollut epärealistinen, eikä siihen ole missään vaiheessa liittynyt tunnetta, etten voisi sitä saavuttaa, ja sitä kautta epäonnistua. Mietin usein tai ainakin joskus, että olisinko ”parempi laihduttaja”, ja olisinko pudottanut vielä enemmän kiloja jos mulla olisi kovemmat tavoitteet? Paino on kuitenkin pudonnut ja liikkumisesta on tullut rutiinia, ilman erillisiä kilo- tai liikuntamäärätavoitteita tietylle viikolle tai kuukaudelle. Tai olisinko sittenkään (niin kuin olen antanut itseni ymmärtää) romuttunut aivan totaalisesti, kun en olisi pystynyt saavuttamaan tietylle päivämäärälle asettamiani painolukemia? Entäs liikunta? Mistä tiedän, mikä on sopiva määrä mulle tai miten raskasta liikuntaa tulisi harrastaa? Itse lähdin kokeilemaan kevyemmistä lajeista, ja nyt voin jo hyvällä omallatunnolla sanoa, että aika raskasta liikuntaa tulee kävelyn ja keppijumpan kaverina harrastettua. Mutta ei mulla näissäkään ole mitään varsinaisia viikkotavoitteita tai tuntimääriä. Teen sen mistä tykkään, ja jos joku päivä kroppa sanoo, ettei se halua juuri tuota liikuntaa, niin sitten en harrasta. PT lukee raporttini (?) viikoittain eikä häneltäkään ole tullut mistään muusta huomauttamista, kuin siitä, että juoksulenkit eivätkä juoksuajat ole muuttuneet. Ihan kiva muuten, mutta mä en kellota mun juoksemisia… Koska en koe siihen tarvetta – pitäisikö kuitenkin?
Ruuan suhteen mulla on ollut vähän erilainen meininki. Aloitin sadan päivän herkkulakolla, ja nyt olen melkein jo finaalissa toisen sadan päivän kanssa. Päätin opetella syömään aamupalaa, ja säännöllisen ruokarytmin. Kaikki nämä tavoitteet olen saavuttanut ilman minkäänlaisia kipuja (mitä nyt en saa syödä mitään herkkuja) ja omantunnontuskia. Ainoa, mitä en vieläkään ole ottanut kunnolla haltuun, on vedenjuonti ja kolajuomasta luopuminen. Tavoitteet, jotka ovat edelleen saavuttamatta, mutta mistä en koe tunnontuskia. Miksiköhän mulle on niin vaikeaa asettaa tiukkoja päämääriä painon ja liikunnan suhteen, mutta ruuan kanssa se on helppoa?
Olen siitä eriskummallinen naisihminen, että mun elämä ei ole koskaan pyörinyt painon ympärillä. Toki kuulun niihin, joita sen vuoksi koulussa erittäin rankasti kiusattiin, mutta en silti koskaan kokenut tarvetta laihduttaa. Sitä paitsi ruokahan ja herkut olivat melkein parhaat kaverini. En oikeasti tiedä, paljon olen painanut yläasteella tai lukiossa tai kun aloitin opiskelut, enkä osaa sanoa, olenko missään vaiheessa ollut erityisen tyytyväinen painooni. Niin tyytyväinen, että haluaisin tähdätä siihen, koska silloin voin tosi hyvin. En tiedä mikä ero olisi sillä, että painaisin 71kg tai jos painaisin 65kg. Tiedän vain, että haluan normaalipainoiseksi, koska en luultavasti sitä ihan oikeasti ole koskaan vaa’an mukaan ollut. En muuten edes muista, oliko meillä toimivaa vaakaa koti-kotona. Nytkin aloitin projektini, en sen vuoksi, että painoa oli kertynyt 101,3kg, vaan sen vuoksi, että mun maha oli koko ajan tiellä, ja olin kyllästynyt siihen. Onkohan mussa oikeasti jotain vikaa?