Viime keväänä kokeilin muutaman kerran BodyStep:iä todetakseni, että en pysy liikkeissä perässä. Vauhti oli liian kova, ja tuntui siltä, että henki loppuu tai saan jonkun kohtauksen tai sitten yksinkertaisesti kuolen. Nuorempana tätä lajia tuli harrastettua ihan kiitettävästi, ja siksi sen raskaus olikin yllätys (ja olo oli pettynyt – näinkö huonossa kunnossa olen ihan oikeasti?). Viime viikolla kävin tunnilla kahteen otteeseen – voi sitä hyppimisen ja pomppimisen riemua. Milloin tästä oli tullut näin kevyttä ja hauskaa taas? Kevyttä ja kevyttä, mutta en puuskuttanut enkä luullut kuolevani. Tämä tulee ehdottomasti jäämään mun aikatauluun vakkarituntina!
Toinen tunti, mitä kokeilin viime keväänä, oli BodyCombat. Silloin jätin tunnin puolitiehen, koska se oli ihan liian vaativa mulle. Tasapainoni eikä kuntoni todellakaan riittäneet tähän riehumiseen. Ilmeisesti molemmat ovat parantuneet, sillä kuuskytäminuuttinen meni ihan siivillä. Pysyin rytmissä mukana, en kaatunut vaikka saatoin ehkä horjahdella muutaman kerran eikä tunti oikeastaan tuntunut ihan kamalan rankalta. Tosin en varmaan vielä saa tekniikallanikaan ihan täysiä tehoja irti. Tätä voin kuvitella harrastavani satunnaisesti, koska sitä tarjotaan mulle vähän huonoihin aikoihin, eli en saa sitä sovitettua luontevasti mun aikatauluun.
Kolmanneksi kävin tavallisella muokkaus – tunnilla, missä käytetään irto- tai levypainoja, kuminauhoja tms. Ihan kiva tunti, mutta nämä tunnit ovat jumppapirkoille, ja musta ei vaan nyt saa sellaista. Nostelen painoni salin puolella, ja muokkaan kroppaani siellä. Joskus saatan ehkä mennä uudestaan. Sama juttu vähän aikaa sitten kokeilemallani kiinteytys – tunnilla. Mä en tiedä mikä näissä perusjumpissa mua ärsyttää, mutta joku aivojen keskus aktivoituu ja huutaa punaista tuntien aikana. Ja koko ajan pitää katsoa kelloa, että eikö tämä jo lopu? Tosin eihän mun ole pakko käydä täällä jos ei huvita.
Uusi kaksijakoinen saliohjelmani on hyvin erilainen kuin aikaisemmat ohjelmani. Näissä pääpaino on liikkuvuuden parantamisessa (osittain myös omasta toiveestani), ja suurimmassa osassa liikkeistä on jonkinlainen paino tehostamassa liikettä. On kivaa haastaa kroppaa ihan uusilla tavoilla, ja samalla löytää sieltä ihan uusia kipeytyviä paikkoja, joiden olemassaolosta ei edes tiennytkään. Jos mulla ei olisi omaa PT:tä, tällainen ohjelma ei koskaan toteutuisi mun kohdalla, koska en edes osaisi ajatella tällaisia liikkeitä. On myös hauskaa huomata, että ohjelmaan on ujutettu mm. juoksemista parantavia liikkeitä (näin olen netistä lukenut) vaikka ei niitä mulle sillä tavalla esiteltykään. PT:ni siis ovelasti suunnittelee ohjelmani niin, että ne tukevat muita liikunnallisia harrastuksia! Ja mun ei tarvitse huolehtia muusta kuin siitä, että teen harjoitukset.
Viikkoon on siis mahtunut taasen monipuolinen pläjäys ryhmäliikuntaa, kuntosalia, joogaa, kävelyä ja uintiakin. Ensi viikon liikunnalliset suoritukset on merkattu kalenteriin, ja ruuat suunniteltu eli kaitpa tämä arki alkaa tästä rullaamaan. Koska onhan tämä edelleen laihdutusblogi, niin todettakoon, että säännöllisen (raskaamman) liikunnan aloittamisen myötävaikutuksella, paino putosi 1,6kg tällä viikolla. Jee! Painan nyt taas saman verran kuin viime syksynä kevyimmässä painossa. Ensi viikolla onkin sitten plussaa tiedossa, koska painohan ensin putoaa enemmän, nousee vähän, ja laskee jälleen. Elämä kun on yhtä vuoristorataa, ja siihen on vaan sopeuduttava.