Ilokseni herkkulakko on ja pitää. Olen korvannut makean kaipuuni kokonaan hedelmillä. Harrastan muuten kaupassa karkkihyllyjen välissä kävelyä; kiusaan tahallani itseäni. Samalla haluan osoittaa itselleni, että tahdonvoimaa voi harjoittaa, eikä karkkihyllyltä ole pakko ostaa mitään. Siitä voi vain kävellä ohikin. Henkilöksi, joka söi enemmän tai vähemmän joka ikinen päivä karkkia / sipsejä / pullaa, mulla on ollut raudankova tahto nämä viimeiset seitsemäntoista päivää. Kovasti on välillä tehnyt mieli ihan kaikkea mahdollista irtokarkeista pitsaan ja jäätelöön (eniten ihan perussipsejä), mutta periksi en ole antanut. Onneksi en ole lähtenyt mukaan totaalisokerittomuuteen – olisin siinä tapauksessa ehkä jo antanut periksi. Tämä sopii minulle, totaalikieltäytyminen radikaalimmin toisille. Toinen paikka missä olen huomannut kuolaavani, on paikallisen hampurilaispaikan edustalla… Nytkin kuola alkaa valumaan kun mietin lempparihampurilaisateriaani. Milloinkohan nämä himoitsemiset helpottavat? Sitten kun saan pääni vielä mukaan touhuun?
Muuten ruokailutottumukseni eivät ole ihan kamalasti muuttuneet näiden kahden viikon aikana. Syön tavallista peruskotiruokaa, mielestäni ihan järkeviä määriä. Asia, minkä huomaan selvästi olevan ruokavaliossani heikosti edustettuna, ovat edelleen kasvikset. Niiden määrää pitäisi pystyä lisäämään – ei ehkä paljon, mutta ainakin jonkin verran. Olen opetellut syömään aamupalan (mikä edelleen tökkii, mutta menee alas paremmin kuin esimerkiksi viikko sitten). Asia, joka minua hieman huvituttaa on blogit, jotka täyttyvät aamupuuroista otetuista kuvista. Itse kun olen saanut lapsuudessa yliannostuksen puurosta, enkä ole syönyt sitä aikuisiällä ollenkaan, huomaan pohtivani, että onko se puuro todellakin oikotie onneen? Sekö on se salainen ase, joka tekisi minustakin normaalipainoisen? Vai voiko aamupalaksi syödä muutakin kuin puuroa? Se jäänee nähtäväksi. Vai yllätänkö itseni, ja ryhdyn syömään puuroa? Teen lounaan itselleni töihin valmiiksi, syön jotain pientä ennen liikuntaa kun tulen kotiin ja treenin jälkeen syön päivän toisen lämpimän aterian. Viimeinen menee aika myöhään (minulle myöhään – noin klo 18-19), ja siksi iltapala jää usein syömättä. Jos syön liian tuhdisti tai myöhään illalla, ei uni sitten tule ja sittenhän koko homma meneekin ihan plörinäksi kun rytmi menee sekaisin.
Yhdeksi ongelmakseni ovat muodostuneet välipalat – ennen mussutin kourallisen irtokarkkeja tai suklaapatukan, mutta nyt en kerta kaikkiaan tiedä mitä söisin. Hedelmiä kyllä, mutta ne eivät pidä nälkää kauan. Se, joka kehtaa sanoa, että pärjää omenalla vaikka koko päivän, valehtelee! Olen kokeillut erilaisia rahkoja, ja tullut ihan samaan tulokseen kuin aina ennenkin – ei kiitos. Ne maistuvat mielestäni tympeiltä, riippumatta mitä siinä purkin kyljessä lukee pehmeydestä ja hyvänmakuisuudesta. Sokerillisia jugurtteja voisin kyllä syödä, mutta jos ostan purkkeja, syön niitä pahimmassa tapauksessa sitten niin monta kuin kaapista löytyy. Jos taas ostan litran tölkin, niin sekin voi tyhjentyä kerralla. Luonnonjogurtti on mielestäni hapanta enkä ole sen syömisestä ajatuksenakaan innostunut. Olen maistellut myös Skyrejä, toiset niistä menevät alas, toiset eivät (ainakaan se terveellisin maustamaton versio). Ehdotuksia hyviksi välipaloiksi?
Liikunta ei edelleenkään aiheuta euforiaa. Edelleen on ”onko pakko?” – fiilistä ilmassa. Viikolla oli muutenkin kiirettä ja stressiä, ja liikunnat ovat jääneet vähemmälle kuin viime viikolla. Tapasin PT:ni (mukavanoloinen nuori jannu), huomenna saan ohjauksen kuntosaliohjelmaani – vähän jännittää mennä salille näin pitkän tauon jälkeen. Tosin ohjelma on tarkoituksella näin alkuun todella helppo, ja tavoitteena onkin saada enemmän liikkuvuutta kuin voimaa (johtuen allekirjoittaneen monista eri vaivoista ja kolotuksista). Kehonkoostumusmittauksenkin sain samalla, tässä plösössä on huomattavasti enemmän rasvaa kuin lihasta (tai mitään muutakaan) eikä isoja luitakaan voi painosta syyttää. Eihän tässä voi oikeastaan muuta kuin nauraa, koska itku ei asiaan auta. Toisaalta tulee olemaan hauska nähdä mitä kehonkoostumukselle tapahtuu pikku hiljaa. Jos tämä pikku projekti etenee suunnitelmien mukaan. Epäilen itseäni, koska edelliselle projektille sattui kömpelösti, ja pudotetut kilot ovat tulleet takaisin; melkein korkojen kera. Kuulostaako tutulta?